keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Ruskea vs. valkea rasva

Päivitetty 12.2.2014 Ruskea rasva on ollut viime vuosina suuren tieteellisen mielenkiinnon kohteena. Valkoinen rasva on tätä meidän kaikkien niin hyvin tuntemaa, energiaa säilövää rasvakudosta. Voisimme sitä jopa 'laiskaksi rasvaksi' kutsua. Ruskea rasva taas on energiaa polttavaa 'aktiivista rasvaa', ja muistuttaa oikeastaan enemmän lihaskudosta kuin valkoista rasvakudosta.

Ruskea rasva on fysiologisesti mielekästä rasvaa. Valkoisten rasvasolujen ollessa siis olennaisesti passiivisia rasvavarastoja, ruskeat rasvasolut ovat aineenvaihdunnallisesti aktiivisia, käyttävät siis happea - johon ne tarvitsevat energiaa. Ne polttavat rasvaa!  Ne sisältävät enemmän mitokondrioita kuin valkoiset rasvasolut, ja tuottavat tästä syystä paremmin lämpöä.

Ihmiset, joilla on paljon ruskeaa rasvaa, pysyvät helpommin hoikkina. Kylmään muita ihmiskansoja paremmin sopeutuneilla eskimoilla esimerkiksi on runsaasti ruskeaa rasvaa. Heidän kasvojensa pyöreys saattaa hämätä meitä. Se ei toki ole lihavuutta vaan rodullinen piirre, ja paksujen vaatteidenkin jättäessä kehon todellisen tilan epäselväksi, hämäys on täydellinen. Mutta itseasiassa eskimoiden runsas ruskea rasva kehossa sekä runsas rasva ravinnossa antavat hyvän lähtökohdan terveelle elämälle.




RUSKEA RASVA JA HOIKKUUS
Meillä kaikilla on ruskeaa rasvaa. Aikaisemmin luultiin, että ruskea rasva häipyy vauvaiän jälkeen, mutta näin ei suinkaan ole. Toisilla on sitä vaan enemmän kuin toisilla. Miksi siis henkilö, jolla on paljon ruskeaa rasvaa pysyykään hoikkana - vaikka hän ei liikkuisi yhtään sen enempää? Koska hänen aineenvaihduntansa pitää valkoisten rasvasolujen määrän kurissa!

LIIKUNNAN MERKITYS
Tiedämme kaikki mitä hyvää aerobinen liikunta tekee hengityselimille ja lihaskunnolle. Mutta mitä oikein tapahtuu ihmisen soluissa hänen liikkuessaan? Tutkijat ovat jo pitkään uskoneet, että ihmisen lihassolut kommunikoivat biokemiallisesti kehon rasvan kanssa. Tämä olisi kovinkin loogista koska liikuntaan kuluva energia täytyy pidemmän päälle saada kehon rasvavarastoista. Ei vain ole tiedetty miten tämä kommunikaatio tapahtuu.

Liikkuessa sekä liikunnan jälkeen lihassolut tuottavat runsaasti PGC1-alpha -nimistä ainetta, joka stimuloi liikunnan monia terveydellisiä etuja. Nykytutkimus on saanut selville, että PGC1-alphan lisäys soluissa nostattaa solun Fndc5-nimisen proteiinin määrää, ja saa sen samalla jakautumaan osiin. Yksi näistä osista on hormoni nimeltä irisiini.

IRISIINI
Tämä ihmehormoni ei jää solun sisään vaan 'jalkautuu' verenkierron kautta muualle kehoon ja alkaa siellä muuttaa valkoista, nimenomaan eri elimiä ympäröivää, rasvaa ruskeaksi rasvaksi. Liikunta lisää siis ruskean rasvan osuutta kehossa, ja auttaa polttamaan valkoista rasvaa. Tutkimuksissa on myös todettu, että irisiini on rakenteeltaan täysin sama sekä hiirillä että ihmisillä, mikä viittaa siihen, että se olisi biologisesti elintärkeä - muutoin se ei olisi säilynyt lähes muuttumattomana nisäkäslajien miljoonia vuosia kestäneen kehityksen aikana! 

HYTISE RASVA!
Liikunnan ohjella pelkkä kehon hytinä - suomalaiselle tuttu juttu jossain vaiheessa talvea, jonakin talvena - saa lihassolut tuottamaan ruskeaa rasvaa. Pienten lasten kyvyttömyys ylläpitää kehon lämpötilaa hytisemällä selittääkin ruskean rasvan tärkeyden siinä iässä. Biologian opettajani kertoi jo 70-luvulla, että 'palelemalla kyllä laihtuu, mutta se ei vaan kenties ole kovin mukava tapa laihtua'. Hytinän positiivinen vaikutus on jotain minkä ihminen tiedostaa ihan itsekin, ja se on tietenkin ollut eloonjäämisen kannalta olennainen ominaisuus solujen tuottaessa tärkeimpiä elintoimintoja ylläpitävää energiaa. Ja nyt on myös tieteellisesti todistettu - muun muassa Turun yliopiston toimesta - että ruskean rasvakudoksen verenvirtauksen lisääntyessä kylmissä olosuhteissa myös ihmisen sokeriaineenvaihdunta aktivoituu. Terveillä henkilöillä jopa yli kymmenkertaiseksi. Ja lihaskudoksen verenvirtauksen lisääntyessä koko keho kuluttaa enemmän energiaa. Ruskea rasva siis kuluttaa energiaa kylmässä. Helsingin Sanomat kirjoitti hyvän jutun k.o. aiheesta pari viikkoa sitten.



RUSKEA RASVA JA DIABETES
Mikä rooli ruskealla rasvalla on sitten diabeteksen torjunnassa? Edellämainitussa Turun yliopiston tutkimuksessa selvitettiin myös insuliinin vaikutuksia ruskean rasvan sokeriaineenvaihduntaan, ja havaittiin, että sokeriaineenvaihdunnan lisääntyminen ruskeassa rasvassa oli samansuuruista kuin lihaksessa. Ruskean rasvan lisääntyminen - esimerkiksi liikunnan kautta - auttaa siis insuliinitasapainon hallintaan. Tämäkin on tietenkin kokemusten kautta tiedetty, ja nyt siis myös tieteellisesti todettu. Ja erään hollantilaisen tutkimuksen mukaan ruskean rasvan vähyys esimerkiksi eteläaasialaisten henkilöiden kehossa voisi selittää heidän suuremman riskinsä sairastua aikuisiän diabetekseen.


UUTISISSA
Ruskea rasva kuluttaa energiaa kylmässä (Lääkärilehti 8.3.2011)
Exercise hormone may fight obesity and diabetes (New York Times 11.1.2012)
Ruskean rasvan vähyys voi selittää aasialaisten suuremman diabetesriskin (YLE 20.11.2013)
Lihasten hytinä saa aikaan ruskean rasvan tuotannon (Helsingin Sanomat 4.2.2014)

KIRJALLISUUS
The Brown Fat Revolution (James R.Lyons)

LINKIT
- Cell Metabolism - Nature - Oleda - The Eating Academy: Irisin - the magic exercise hormone? - Wiki:Irisin - Wiki.Rasvasolu - Wiki:Shivering -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti