perjantai 3. toukokuuta 2013

Lihan alkuperä

Viime aikoina on tullut entistä selvemmäksi, että emme kuluttajina aina voi luottaa ostamamme lihan alkuperään tai koostumukseen. Epämääräisestä lihasta on juttua tämänkin päivän Aftonbladetissa, kun monen malmölaisen kebabkioskin kebab on osoittautunut joksikin muuksi kuin naudanlihaksi. Mukana on ollut sekä sikaa että hevosta, joista edellistä ei moni muslimi esimerkiksi hevin söisi. Ja vaikka periaatteessa ainoastaan itse metsästämällä voi olla 100 % varma lihan alkuperästä, kuluttajan pitäisi toki voida luottaa pakkausmerkintöihin. Näin ei ole alkuperän suhteen eikä monen muunkaan asian suhteen. Valveutunut kuluttaja pystyy näkemään normaalien pakkausmerkintöjen läpi, mutta täydelliseltä huijaukselta on vaikeampi suojautua.   

Mikä sitten neuvoksi? Vai onko sillä edes väliä mitä se liha sisältää? Tietenkin on, ja vaikka tässä olisi yksi lisää syy ryhtyä kasvissyöjäksi, ei toki tarvitse mennä ääripäästä toiseen. Mutta mitä tahansa teemmekin, kaikki me jätämme hiilijalanjälkemme luontoon. Emme kenties enää edesauta delfiinien tappamista koska ostamme delfiinejä vaarantamatonta tonnikalaa. Emme kenties edesauta sademetsien katoa kun kieltäydymme hampurilaisesta. Mutta syödä meidän täytyy, ja valintamme täytyy saada perustua puhtaisiin, väärentämättömiin faktoihin.