keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Gwyneth Paltrow ja karppaus

Amerikkalaisen näyttelijättären Gwyneth Paltrowin uusin kirja "It's All Good" on jo ennen ilmestymistään ennättänyt herättää paheksuntaa hänen nykyisessä kotimaassaan Englannissa, ja vähän muuallakin. Ja lehdet kyllä tietävät mikä myy. The Guardian-lehden toimittaja Joanna Blythman vastasi kuitenkin kirjan ennakkoarvostelussa saamaan kritiikkiin blogissaan otsikolla "Miksi Gwyneth Paltrowin VHH-dieetissä lapsille todellakin on järkeä". Tässä alla suomennettuna.

Gwyneth Paltrow on nostattanut ravitsemusasiantuntijoiden pyhän vihan sanomalla välttävänsä antamasta lapsilleen leipää, riisiä ja pastaa, koska hän ei usko näiden hiilihydraattipitoisten ruokien olevan heille hyväksi. Näin Paltrow kirjoittaa uudessa, huhtikuussa ilmestyvässä vähähiilihydraattisessa, gluteenittomassa keittokirjassaan It's All Good, ja kustantajan mukaan sen reseptit "muodostavat perustan ruokavaliolle, jolle Gwyneth palautuu nautiskeltuaan liikaa, kun hänen tarvitsee eheyttää kroppaansa, tai tiputtaa painoa.

Ravitsemusterapeutit, jotka kritiikittömästi puoltavat hallituksen ravintosuosituksia ryntäävät todistamaan miten 'elintärkeitä' hiilihydraatit ovat ruokavaliossa, ja varoittavat niiden rajoittamisen vaaroista. Yksi varoittaa, että Paltrow asettaa 6- ja 8-vuotiaat lapsensa "vaaraksi ravintoainepuutoksille". Toinen sanoo, että hänen lastensa "ajatuksenkulku tulee kärsimään koska heidän aivonsa eivät toimi kunnolla". Samaisessa Daily Mailin jutussa havaitaan jopa, että Paltrowin lapset ovat solakoita – voi kauhistus! – ikään kuin tämä olisi jonkinlainen syy huoleen. Olemme niin tottuneet näkemään ylipainoisia lapsia, että solakat/laihat lapset alkavat näyttää poikkeavilta.

Paltrowin roolittamisessa neuroottisen julkkiksen rooliin, sälyttäen itsekkäästi omat muotioikkunsa ja vaaralliset ruokailutottumuksensa nälkiintyneille lapsiparoilleen, on tietenkin kiistämätöntä vetovoimaa, varsinkin meille, jotka eivät ole kauniita tai rikkaita tai  jotka taistelemme päivittäin omien liikakilojemme kanssa. The New York Post sanoo: "Tämä kirja on kuin manifesti jonkin sortin karmivalle terve-tyttö sisarkunnalle." Mutta Paltrow puhuu asiaa: ei kukaan, ei edes lapsi, "tarvitse" oikeasti syödä hiilihydraatteja.

Tämä seuraava saattaa kuulostaa vähän järjenvastaiselta. Tuo tuttu sanonta "[perusta] ateriasi tärkkelyspitoisten ruokien ympärille" on tätä nykyä yleisten ravintosuositusten keskiössä. Mutta tätä dogmaa on noussut kyseenalaistamaan vaikutusvaltaiset tutkijat ja ravitsemusasiantuntijat. Tosiasia on, että hiilihydraattipitoisissa ruoissa ei ole ravinteita (vitamiineja, kivennäisaineita, hivenaineita), joita emme saisi muualta, usein paremmassa muodossa.

Elintarviketeollisuus ponnistelee tietenkin jatkuvasti vakuuttaakseen meidät siitä, että meidän tulee syödä jalostettuja tärkkelysruokia kuten aamiaismuroja ja vaaleaa leipää, toitottaen että niistä saamme energiaa. Mutta kaikesta ruoastahan saa energiaa. Päinvastoin kun mitä meidät on opetettu uskomaan, ei ole olemassa ravinnollista "tarvetta" syödä tärkkelyspitoisia hiilihydraatteja, ollenkaan.

Jos nyt Paltrow nälkiinnyttäisi lapsensa proteiinin puutteella, niin sosiaaliviranomaiset voisivat aivan syystä mennä koputtamaan hänen ovelleen. Me olemme tehty proteiinista. Kehomme tarvitsevat sitä lihasten ja kudosten rakennus-ja korjausaineeksi. Mutta hiilihydraatteja me emme tarvitse.

Vasta viime vuosinahan tärkkelyspitoisista ruoista on tullut jonkinlaista terveysruokaa. Paljon kauemmin ne on nähty lihottavana ruokana. Miksi karjanomistajat ruokkivat karjaansa viljalla? Lihottaakseen sen markkinoita varten.

Puolen vuosisadan ajan meitä on kehotettu välttämään tyydyttynyttä rasvaa, vaikkakaan ei ole mitään todisteita siitä, että rasva itsessään lihottaisi. Ahkerasti välteltyämme sitä olemme päätyneet korvaamaan kokonaisia, jalostamattomia ruoka-aineita - kuten punainen liha ja voi - tärkkelyspitoisilla, pitkään jalostetuilla hiilihydraateilla, joihin on usein lisätty sokeri. Ja tulos? Me lihomme.

Sokerin ja tärkkelyspitoisten jalostettujen hiilihydraattien ongelma on, että niiden tuoma energia on lyhytikäistä. Kuten sanomalehti, joka sytytetään tulitikulla, jalostetut hiilihydraatit palavat nopeasti, tuottaen terävän piikin verensokeritasoon, joka saa kehomme tuottamaan insuliinia, rasvaa varastoivaa hormoonia, ja siten tuottamaan ylipainoa. Toisin kuin proteiini ja rasva, jotka vapauttavat energiaa hitaammin, tasaisemmin ja pitkään, hiilihydraattien nauttimisen jälkeinen verensokerin romahdus saa ruokahalumme kasvamaan, ja haluamme taas lisää.

Tätä Paltrow luultavasti tarkoittaa kun hän kirjoittaa kirjassaan: "Joskus kun perheeni ei syö pastaa, leipää tai jalostettua viljaa… meille jää se erityinen näläntunne, joka tulee kun välttelee hiilihydraatteja".
 
Hedelmät ja vihannekset ovat luonnollisesti hiilihydraatteja, ja ne sisältävät luonnollista sokeria. Mutta ne sisältävät myös hivenaineita, nimenomaan kuituja, jotka hidastavat sokerin imeytymistä vereen. Sama koskee kokonaisia, jalostamattomia hiilihydraatteja, kuten tummaa riisiä. Ja, mitä ei sovi unohtaa, hedelmien, kasviksien ja täysjyvän pureskeluun kuluva energia ja vaiva asettaa luonnollisen jarrun sille, miten paljon jaksamme syödä. Mutta on helppo syödä liikaa jalostettuja hiilihydraatteja, sellaisia joita Paltrow välttelee.

Jos Paltrowien talouden päivittäinen ruokavalio sisältää proteiinia (kala/liha/kananmuna/palkokasvit), jalostamattomia rasvoja (voi/oliiviöljy), paljon kasviksia ja jonkin verran hedelmää, niin se on terveellinen, ravintorikas eikä siitä puutu mitään. Jos se on mitä Paltrowin lapset syövät, niin hän tekee heille palveluksen.

Kyllä, lapsilla on hieman aikuisista poikkeavat ravintotarpeet: he tarvitsevat enemmän rasvaa ja proteiinia. Mutta heidän lautasensa täyttäminen valkoisen pastan, leivän ja riisin tyhjillä kaloreilla ei ole heidän ravintotarpeidensa huomioonottamista.

• Joanna Blythman is the author of What To Eat (Fourth Estate, £9.99). To order a copy for £7.99 with free UK p&p, go to guardianbookshop.co.uk.

Lopuksi pieni ote kirjasta (jotta ei jää epäselväksi mihin se suurelta osin perustuu): ‘Jokaikinen ravitsemusasiantuntija, lääkäri ja terveydestä valistunut henkilö, jonka kanssa olen keskustellut.. .  vaikuttaa olevan yhtä mieltä siitä, että gluteeni koettelee elimistöä, ja moni meistä parhaimmillaan sietää sitä tai on pahimmillaan sille allerginen'.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Dr. Mercola

Amerikkalainen lääkäri Dr. Mercola, jolla on omat sivut netissä osoitteessa www.mercola.com vuodesta 1997, julkaisi jokin aika sitten jutun ns. normilääkäreiden suosittelemasta turhasta verenpainelääkityksestä (video löytyy linkistä), jonka sivuvaikutukset olisi vältettävissä elämäntaparemontilla. On selvää - kuten hänkin videolla huomauttaa - että akuutti korkea verenpaine on tärkeää hoidattaa heti asianmukaisella lääkityksellä! Mutta pidemmän päälle itselääkitys on ainoa oikea tie. Ja jos liiallinen hiilihydraattien saanti saa haiman erittämään liikaa insuliinia, aiheuttaen siten osaltaan verenpaineennousua, osa itselääkityksestä olisi juuri hiilihydraattien vähentäminen. Dr. Mercola kuuluu luonnollisesti niiden - onneksi yhä lukuisempien - lääkäreiden joukkoon, jotka eivät ole lääkefirmojen lähettiläitä vaan tarpeeksi uteliaita kulkemaan omaa tietänsä potilaiden mutkittelemattomaksi hyväksi. Ja jokainen meistä voimme itse suoristaa noita mutkia.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kostdoktorn Andreas Eenfeldt Suomessa


Ruotsalainen lääkäri, karppauksen puolestapuhuja ja Kostdoktorn-blogin pitäjä Andreas Eenfeldt vieraili tällä viikolla Uudessakaarlepyyssä (kyllä, kääntyy myös muotoon Uusikaarlepyyssä), jonka asukkaista noin 90% on ruotsinkielisiä. Hän yllättyi yleisön suuresta määrästä. Mutta toki meitä kuulijoita ja kiinnostuneita riittää täällä Suomessakin, joskin tulemme vähän jälkijunassa mitä tulee vähähiilihydraattisen vaihtoehdon esiintuomiseen yhteiskunnan eri koukeroissa. Siksipä onkin hieno juttu, että Eenfeldt löysi ja otti yleisönsä. Tämä oli hänen ensimmäinen luentovierailunsa Suomessa, mutta ei varmaankaan viimeinen. Hän on muuten esiintynyt VHH-123:ssä aikaisemminkin, tässä jutussa.

Andreas Eenfeldt on päivätyönsä ohella todella ahkera blogaaja. Eli teillä joilla on ruotsinkieli hallussa, käykää ihmeessä lukemassa hänen blogiaan Kostdoktorn (löytyy aina tämän blogin etusivulla). Siellä on todella hyviä oivalluksia, paljon asiantuntemusta ja kerrassaan mainioita poimintoja muilta terveysaiheisilta sivustoilta - ja näiden jalostamista varsinaisiksi ahaa-elämyksiksi lukijoille.
 
Tällä Uudenkaarlepyyn luennolla tuli muuten palautteen myötä harvinaisen  selväksi, että Suomessa tiedoissaan päivitystä tarvitsevat lääkärit ja rasvaa pelkäävät ekspertit asettuvat ihan sulaa tietämättömyyttäänsäkin poikkiteloin - asiakkaidensa terveyden kustannuksella. Ja koska maallikon tie asiantuntijaksi on pitkä, asiantuntijan tulisi tuntea asiansa. Tarvitaan parempaa koulutusta, joka on vapaa kytköksistä elintarvike- ja/tai lääketeollisuuteen.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kaalimaan antimia

Kaali on mitä mainioin lisä karppaajan ruokavaliossa, oikeata superruokaa! Se on sekä vähähiilihydraattista että vähäkalorista, ja tätä tuiki tavallista ruoka-ainesta ei todellakaan sovi aliarvioida, sillä se on valmistettavissa monella eri tavalla mitä maukkaimmiksi aterioiksi. Tässä artikkelissa keskitytään keräkaaliin

Miten kantaa kaali kaupasta?
Jos kaali tuntuu liian painavalta, kannattaa ehkä harkita kuntosalijäsenyyttä jos sellaista ei vielä ole, tai alkaa nostella pikku painoja kotona vaikka teeveetä katsellessa. Kaalin paino ei saa olla syy jättää se kauppaan! Eikä sitä tarvitse heti käyttää sillä kaali säilyy jääkaapissa pitkäänkin.

Varhaiskaali vai talvinen versio?
Varhaiskaali on makeampaa ja pehmeämpää kuin talvinen serkkunsa - moni vannoisi, että se on herkullisempaa. Sen käyttö on joka tapauksessa vähän erilaista. Mutta onneksi meillä on tämä mahdollisuus hankkia kaalia ympäri vuoden. Ja halpaa se on aina verrattuna moneen muuhun elintarvikkeeseen.

Voiko kaalia syödä liikaa? 
Vastaus on 'kyllä' jos on ongelmia kilpirauhasen kanssa (raaka kaali ei sovi, kypsennetty kyllä), tai jos on huolissaan mahdollisista ilmavaivoista - kaali kun tehostaa vatsan toimintaa aika hyvin! Mutta muuten kaalia ei kyllä voi syödä liikaa. Paitsi kenties raakana jos ja kun keho jossain  vaiheessa sanoo 'ei'.

Kaalin ravintoarvot
Finelin mukaan raa'assa keräkaalissa on noin 6 % rasvaa, 17 % proteiinia ja 61 % imeytyviä hiilihydraatteja. Keitettynä ja paistettuna hiilihydraatin osuus vähenee reilusti. Kaalit ovat varsinaisia vitamiinipommeja: C-vitamiinia, A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia, B-ryhmän vitamiineja sekä E- ja K-vitamiineja. Lisäksi kaalissa on monia eri kivennäisaineita, esim. kalsiumia, kaliumia, mangaania, rautaa ja seleeniä. Kaalin sisältämät kuidut laskevat hienosti kolesterolia ja tekevät ihmeitä suoliston terveydelle.

Mitä tehdä kaalista?
Perinteisesti kaalista on valmistettu pitkään hauduttamalla ja kypsentämällä maukasta kaalilaatikkoa, kaalikeittoa ja kaalikääryleitä. Kaalia voi myös pikapaistaa wokkipannulla (kts. alla) tai muussa vähän isommassa pannussa, tai sitten käyttää sellaisenaan salaatteihin ja raasteisiin.

Tässä muutama vaihtoehto kaaliaterialle
Kaalikääryleet - perinteisen riisin voi hyvin korvata esimerkiksi kukkakaaliriisillä, sipulilla, sienillä, juustoraasteilla, yrteillä, kananmunalla, smetanalla ja/tai näiden yhdistelmillä. 
Kaalilaatikko - pari porkkanaa sekaan ei tee paljonkaan hallaa, mutta ilmankin pärjää mitä makuun tulee! 
Kaalipata - kaali kannattaa silputa tarpeeksi pieneksi niin kypsentäminen ja ruskistaminen onnistuu paremmin! Tai kuten eräs karppifoorumilla sanoo: Keräkaalia kun raastaa tai tehosekottimella rouhii silpuksi ja voita kuumaan pannuun, kaalit sinne ja pyörittelee että ihan ruskistuu ja jauhelihaa + mausteita, voi nam!
Kasviskaalikääryleettäytteeksi vaikka pinaattia, herkkusientä ja juustoraastetta!
Coleslaw  eli amerikkalainen kaalisalaatti - helppo valmistaa, herkullista esim. kanan kanssa
Raaka kaali - naposteltavaksi ihan erikseen tai kaaliruoan valmistamisen lomassa. Keho ilmoittaa kyllä jos ja kun tulee lopettaa.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Nyt myös facebookissa!

Kuten jotkut teistä ovat varmaankin jo huomanneet niin VHH-123 on nyt myös facebookissa! Pääset aina suoraan sivulle klikkaamalla tässä etusivulla blogiarkiston alla näkyvää facebook-painiketta. Käythän tykkäämässä (muustakin kuin etusivun isosta kuvasta) "peukku ylös" kohdasta! Blogin uudet jutut löytyvät aina myös facebookista. Sinne on myös helppo jättää viestejä, mielipiteitä, palautetta, omakohtaisia kokemuksia, tms. 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Lääkärit

Tässä koosteessa on luettavissa kaikki blogissa ilmestyneet jutut lääkäreistä sekä artikkeleista, joissa lääkärin osuus on keskeinen. Lista on aakkosjärjestyksessä. Tälle sivulle pääset aina klikkaamalla etusivun vasemmassa ylälaidassa kohtaa Koosteet, ja sieltä Lääkärit.


Annika Dahlqvist - Antti HeikkiläDiabeteksesta asiaa - Dr. Mercola - Kostdoktorn Andreas Eenfeldt SuomessaLCHF-seminaari Tukholmassa 3.10.2009Robert C. Atkins -  VHH ja Suomi -

Päivitetty 19.3.2013

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Suomalaisia karppausblogeja

Monilla meistä karppaajista  - vaikka välillä saatetaankin olla tauolla, niin karppauksesta kuin kirjoittamisestakin - on karppausaiheisia blogeja, ja tähän osioon on tarkoitus kerätä listaa niistä. Monissa näista blogeista liikutaan enemmän tai vähemmän henkilökohtaisella tasolla, toisissa taas on yleisempääkin asiaa - ja asiantuntemusta löytyy vaihtelevassa määrin. Jokaikisessä riittää hyvää ja mielenkiintoista luettavaa - ja katseltavaa! Paljon reseptejä, ideoita, tietoa ja kokemuksia! Blogeja lukemalla saa kieltämättä melko kokonaisvaltaisen kuvan karppauksesta.

Allaolevat blogit ovat enimmäkseen suomenkielisiä, mutta löytyy myös ruotsinkielisiä (suomenruotsalaisia). Tätä aakkosjärjestyksessä olevaa listaa päivitetään aina tarpeen tullen. Muunmaalaiset blogit löydät täältä.

BLOGILISTA
Alakarpisti -
Antti Heikkilän terveysklubi -
Hiidenuhman keittiössä -
Jäbä kokkaa -
Jääkaapilla -
Karpin maailma
Karppaus ja perhe -
Karppiherkkuja
Karppikissan kotona -
Karppisiskot ja vähähiilihydraattinen elämä -
Ketoosiin -
Koltta karppaa -
Lakka & Peura -
Miran tapaan - intohimosta kokkaukseen
Nautin ruuasta ja kitisen aiheesta -
Pilkettä -
Rasvapalo -
Klikkaa kuvaa isommaksi
Ruoka-aikamatka
Siskot kokkaa -
Skarppaus -
Terveeksi ravinnolla -
The Vintaage -
Tuoreeks ja Terveeks -
VHH-123 -
Vähähiilihydraattinen ruokavalio, karppaus -


Suomenruotsalaiset blogit:
Malena Molin och låghydratkost
.

Päivitetty 13.1.2014

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Diabeteksesta asiaa

Ruotsalaisessa LCHF.se-blogissa ilmestyi pari viikkoa sitten mielenkiintoinen juttu diabeteksesta. Siinä Dyveke Kanth haastattelee diabeteslääkäri Jörgen Vesti Nielseniä (kts. kuva), joka nyt eläkkeellä ollessaan voi vapaasti sanoa mitä hän pitää tämän päivän diabeteshoidosta. Tässä alla haastattelu kokonaisuudessaan suomennettuna. Muutamia käsitteitä on tehty helpommin luettaviksi. Ruotsin Livsmedelsverket on suomennettu yksinkertaisesti Elintarvikevirastoksi (näiden kahden roolit ovat melko samantyyppiset) ja  Socialstyrelsen vastine Suomessa on lähinnä Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Tekstissä on myös selittävät linkit muutamaan siinä mainittuun henkilöön.

Olet hyvin arvostettu diabeteslääkäri, tunnettu nimenomaan vuonna 2003 käynnistämästäsi ns. Karlshamnin tutkimuksesta, jossa kaksi eri ryhmää diabetespotilaita söi joko vähähiilihydraattista ravintoa tai Elintarvikeviraston suositusten mukaista. Osoittautui, että vähähiilihydraattisesti syövä ryhmä paransi oleellisesti arvojaan verrattuna kontrolliryhmään. Miten ajatus tähän tutkimukseen syntyi, ja olivatko sen tulokset odotusten kaltaisia?
Ajatus syntyi aivan sattumalta. Eräs henkilö, jolla oli ylipainoa ja kakkostyypin diabetes palasi kotiin oleskeltuaan Yhdysvalloissa puolisen vuotta. Ylipaino oli tiessään, samoin diabetes. Hän oli päässyt tähän noudatettuaan Yhdysvalloissa aikaisemmasta poikkeavaa, runsasrasvaista ruokavaliota.

Emmehän me voineet uskoa tätä. Kaikki kun tiesimme, että ihminen lihoo rasvasta. Ja rasva oli pahinta mitä diabeetikko voisi syödä, sillä vuosien yksipuolisen ravintopropagandan uhreina luulimme pikemminkin, että tyydytetty rasva nostaa verensokeria. Siitä huolimatta en voinut olla tutkimatta asiaa vähän lähemmin. Ja hyvin pian saatoin nähdä, että koko lääketieteellisessä maailmassa oli viimeiset 200 vuotta pidetty itsestään selvänä, että niitä suuria määriä hiilihydraatteja tärkkelyksen muodossa (leipä, peruna, pasta ja riisi), joita me suosittelimme diabeetikoille ensisijaisena hoitomuotona, pitäisi vähentää sillä ne saavat jokaisessa ihmisessä aikaan verensokerin maksimaalisen nousun. Siksi tähän ravintoon ei tehoa niinkään mitkään lääkehoidot.

Meillä oli tarve testata tätä ryhmällä, jonka voisi ajatella pitäytyvän vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa vähintään muutaman kuukauden ajan. Ei ollut vaikeata saada sellaista ryhmää kokoon sillä oli paljon kiinnostuneita henkilöitä, joilla oli ylipainoa sekä diabetes. Ainoa ehto oli, että heillä tuli olla sairaalloinen ylipaino (BMI yli 30) ja heidän tuli sairastaa diabetesta.

Toinen ryhmä noudatti virallisia ravintosuosituksia, ja heitä seurattiin useimmissa diabetesvastaanotoissa käytössä olevan diabeteskoulun mukaisesti. Ryhmillä oli siis täysin sama seuranta. Ryhmät eivät tienneet toisistaan ennen kuin vasta lopussa. Eri hoitoryhmät olivat vastuussa näistä eri ryhmistä. Vertailuja ei alettu tehdä kuin vasta 4 kuukauden jälkeen. Tämä siksi, että emme huijaisi itseämme näkemään olemattomia vaikutuksia.

Vaikutus oli selvä. Voimme ilman tutkimuksiakin nähdä verensokerin palautumisen lähestulkoon normaalitasolle 1-2 päivän jälkeen. Näläntunnekin katosi - ja nälkä tapaa olla laihduttamisen väistämätön seuralainen. Tämä johti automaattiseen painonpudotukseen niin kauan kun hiilihydraatit pidettiin alhaalla. Tämäkin on ollut tunnettua vähintään viimeiset sata vuotta.

Saimme tuloksia, jotka pitivät yhtä fysiologian, siis lääketieteen kanssa. Ja oli selvää, että merkittävin vaikuttaja näiden henkilöiden tilaan olivat juuri länsimaiden viralliset ravintosuositukset. Nämä perustuvat tyydyttyneen rasvan vaarallisuuteen, joka on biologisesti katsottuna täysin järjenvastainen ajatus, jota ei myöskään koskaan ole tietenkään pystytty todistamaan.

Voi vain ihmetellä miten on mahdollista, että ravitsemusterapeuttien ravintosuositukset on voitu takoa kansan tietoisuuteen jonain tieteellisenä totuutena kun ne todellisuudessa perustuvat ideologiaan.

Se mitä tulee pitää mielessä kun kuulee ravitsemusasiantuntijoiden esittävän mielipiteitään ruoan riskeistä, on että ei pidä uskoa sanaakaan, ellei niillä ole tieteellistä näyttöä. Ravintotieteilijät nielevät kokonaisia epidemiologisia tutkimuksia, jotka useimmissa tapauksissa ovat vain tilastollisia harjoituksia, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Ravintotiede on kaukana biologiasta. Voi vain arvailla mikä tarkoitus näillä sairauksia aiheuttavilla ravintosuosituksilla on, muuta kuin vaikutusvalta ja maine. Ralf Sundbergin blogissa on luettavissa enemmän aiheen taustoja.

Jos saisit tehdä jatkoa Karlshamnin tutkimukselle, niin miten haluaisit sen muotoutuvan?
Tutkisin sairaalaan kirjautuneita henkilöitä, joilla on ylipainoa ja diabetes. Sellaisessa tutkimuksessa kaikki osallistujat olisivat koko jakson ajan aineenvaihduntayksikössä. Näin voisimme mitata jokaikisen nautitun gramman proteiinia, rasvaa ja hiilihydraatteja, ja tehdä tarkkoja mittauksia kaikista vaadittavista tekijöistä jotta voisimme sanoa mitä vaikutuksia on runsashiilihydraattisesta ruokavaliosta siirtymisestä runsasrasvaiseen. Sellainen tutkimus on jo tehty. Se kesti tosin ainoastaan 10 vuorokautta, ja oli tekijäinvaihduntatutkimus. Olisi mielenkiintoista suorittaa esim. 1-2 kuukauden kestoinen laajempi tutkimus. Koehenkilöt voisi muutaman päivän jälkeen arpoa eri ryhmiin.

Satunnaistettu ruokavaliotutkimus yksittäisistä kansalaisista, jossa yksi ryhmä satunnaistetaan muusta yhteiskunnasta eroavaan ruokavalioon on jo lähtökohtaisesti huonolaatuinen tutkimus. Hyvin suuri osa henkilöistä ei lyhyen ajan, kenties vain muutaman päivän jälkeen halua enää pitäytyä ruokavaliossa. Siksi tällainen tutkimus ei osoita ruokavalion tehoa vaan ainoastaan ohjeistuksen tehon, mikä ei ole kovinkaan mielenkiintoista.

Todisteisiin pohjautuvassa lääketieteessä mitataan teho koko ryhmään, myös niihin, jotka eivät osallistu. Jos halutaan kaikkien saavan jonkin määrätyn hoidon niin sitten täytyy tietenkin suorittaa sellainen tutkimus. Mutta miksi kaikilla tulisi olla sama ruokavalio? Ihminen onnistuu parhaiten itse valitsemallaan ruokavaliolla. Valitaksemme tarvitsemme kuitenkin tietoa. Sitä eivät potilaat tänään saa.

Ravitsemusasiantuntijoiden koko asenteessa ylipainoisia kohtaan näkyy halveksunta. Kun he eivät koskaan ole tulleet ajatelleeksi käydä läpi nälkäfysiologian tutkimuksia, he nojautuvat psykologisiin mekanismeihin: esimerkiksi siihen, että lihavat ihmiset ovat heikkoluonteisia ja laiskoja yksilöitä. Ja siksi lihovat. Se on hyvin tuomitseva asenne.

Koko idea satunnaistetussa tutkimuksessa perustuu yhden tekijän tutkimiseen - esimerkiksi jonkin yksittäisen lääkkeen vaikutukseen. Mittaamme lääkkeen vaikutusta satunnaistettuun ryhmään. Sellaisen tutkimuksen suorittaminen vaatii sen, että osallistujat jaetaan satunnaisesti kahteen ryhmään, joko aktiivisen lääkkeen käyttäjiin tai lumelääkeryhmään. Kukaan ei saa tietää mihin ryhmään kuuluu. Tutkimus on siis sokkotutkimus, ja käsittelijätkään eivät saa tietää, mikä tekee tutkimuksesta kaksoissokkotutkimuksen. Tämä on välttämätöntä jotta voimme luottaa tekemiimme tilastollisiin testeihin.

Livsmedelsverket on se taho Ruotsissa, joka laatii yleiset ravintosuositukset; haluaisitko, että jokin muu viranomainen ottaisi tämän vastuun, ja luuletko että tulemme näkemään tämän lähitulevaisuudessa?
Kyllä, Socialstyrelsen (vastaa Suomen Terveyden ja hyvinvoinninlaitosta) tulisi ottaa vastuulleen ravintosuositusten antaminen. Onhan se täysin hullu tilanne, että Elintarvikeviraston ravitsemusterapeutit harjoittavat koko kansaa käsittävää ehkäisevää toimintaa, tietämättä näköjään mitä he tekevät.

Diabeetikoille annetaan tänään suurin piirtein samat ravintosuositukset kuin muillekin, miten luulet tämän vaikuttavan diabeetikkoon?
Negatiivisesti. Jos kansa haluaa syödä kuten Elintarvikevirasto sanoo niin siitä vaan. Mutta jos he haluavat vaikuttaa tilanteeseensa niin heillä tulee olla tarpeellista tietoa asiasta. Viralliselta taholta he saavat kuitenkin lähinnä pelottelupropagandaa.

Mitä mieltä olet Elintarvikeviraston vähärasvaisista ravintosuosituksista, näetkö niiden ja diabeteksen ja ylipainon levinneisyyden välillä jotain yhteyttä?
Niiden välillä on selvä ajallinen suhde. 70-luvulla tapahtuneen virallisen muutoksen myötä elintarviketeollisuus sai selviä taloudellisia etuja halvan matalalaatuisen hiilihydraattipitoisen ruoan valmistamisesta, ja pystyi kampanjoimaan, että se olisi terveydelle hyväksi. Kai me muistamme vielä ne kahdeksan siivua leipää päivittäin?

Luuletko, että geenimme voivat määrätä sairastummeko diabetekseen vai emme, huolimatta siitä, että noudattaisimme vähähiilihydraattista ruokavaliota?
Eskimoilla, jotka eivät syöneet ollenkaan hiilihydraatteja, oli tuskin yhtään kakkostyypin diabetesta. Sen sijaan 30-luvulla tehdyt sokerirasituskokeet osoittivat hyvinkin patologisia käyriä joidenkin kohdalla, ja nämä enteilivät diabetesta. Mutta ilman hiilihydraatteja diabetesta ei esiintynyt. Tässä oli kyse normaalipainoisista henkilöistä.

Lasten ykköstyypin diabetes on tavallisempaa Ruotsissa ja Suomessa kuin missään muualla maailmassa, onko sinulla omia ajatuksia syy-yhteyksistä?
Kun katselee lapsidiabeteksen käyriä niin tulee mieleen epidemia. Mutta kukaan ei tiedä mistä se oikeastaan johtuu.

Mistä luulet johtuvan, että moni lääkäri yhä suosittelee diabetespotilaitaan noudattamaan Elintarvikeviraston linjaa - onko se laiskuutta, tietämättömyyttä vai yleistä hämmennystä lääkäreiden keskuudessa?
Se on kaikkea sitä. Mutta lääkärit eivät myöskään halua ongelmia muiden ryhmien kanssa. Olemmehan nähneet miten aggressiivisesti esimerkiksi dietistiliitto käyttäytyy. Monikaan lääkäri ei pärjää sellaisen kanssa.

Diabetespotilaiden määrä tulee muutamassa vuodessa tuplaantumaan, ja moni sanoo, että ylipaino on eräs syy tähän. Luuletko, että ylipainoisella henkilöllä, jonka ravinto on vähähiilihydraattista, mutta paino ei laske, on huonommat edellytykset olla sairastumatta diabetekseen kuin solakalla henkilöllä, joka syö elintarvikeviraston suositusten mukaisesti?    
Ylipaino ja siitä johtuva insuliiniresistenssi sekä hiilihydraatit johtavat haimavaurioihin. Samalla kun on olemassa lukuisia tutkimuksia, joissa yritetään tuoda esiin rasvan negatiivinen vaikutus haimaan, tuskin kukaan on tutkinut hiilihydraattien vaikutusta.Tutkijat ovat kuin sopuleita - he kulkevat kaikki samaan suuntaan. Kaikki tutkivat sitä mitä kaikki muut tutkivat. Joten rasvan mahdollinen vaikutus sopi parhaiten kuvaan rasvan muusta vaarallisuudesta. Sitä sitten tutkittiin.

Kokeilut rotilla ja hiirillä, jotka on jalostettu lihomaan helposti riippumatta siitä mitä muuta ne syövät, osoittavat, että ne lihovat ja niistä tulee hyvin insuliiniherkkiä, mutta vähähiilihydraattisella ruokavaliolla niille ei muodostu haimavaurioita eikä diabetesta. Mutta jos niille annetaan normaalin ruokavalion mukaista ravintoa, jossa on n. 60 % hiilihydraatteja, niille kehittyy hyvin pian vaurioita insuliinia muodostavissa soluissa, ja ne  sairastuvat diabetekseen. Ei ole mitään syytä olettaa, että ihminen olisi kovin erilainen tässä suhteessa..

Mitä tulee esittämääsi kysymykseen niin se riippuu todennäköisesti osaksi siitä onko henkilöllä insuliiniresistenssi vai ei. Ja luonnollisesti perinnöllisistä tekijöistä.

Saamme päivittäin uutta tietoa ravinnosta ja terveydestä, ja osa siitä soluu vain ohitse kun taas osa jää elämään pitkäksikin aikaa. Mistä luulet johtuvan, että olettamus tyydyttyneen rasvan vahingollisuudesta on niin lyönyt itsensä läpi?
Luulenpa, että vastaus löytyy seuraamalla rahaa. Elintarviketeollisuus hyötyi siitä suuresti. Ravitsemusterapeutit ja -asiantuntijat hyötyivät siitä. Normaalin ravinnon syömisestähän tuli hankalaa. Etenkin kun siihen aikaan kaikki tiesivät, että hiilihydraatit lihottivat. Joten vaadittiin paljon resursseja jotta kansa saatiin vakuuttumaan siitä, että fysiologia oli nyt yhtäkkiä muuttunut, ja että hiilihydraattien syöminen laihduttikin. Sehän oli se sanoma, ja se vaati monia palveluksia. 

Ns Karlshamnintutkimuksen tulokset sai vastaansa hiljaisuutta sekä tylsiä kommentteja maan ylipainoasiantuntijoiden taholta, muun muassa Stephan Rössnerin kuuluisan kommentin, että ihminen nyt laihtuu vaikka vadelmaveneillä jos seisoo käsillään ja jodlaa samanaikaisesti. Mitä pidät tällaisista lapsellisista lausunnoista henkilöltä, jonka tulisi olla maansa hyvinvoinnin edustaja ja oman alansa professori?
Kuten itse sanot: lapsellisia lausuntoja. Pienten ihmisten ilman itsenäisiä ajatuksia.

Claude Marcus on kutsunut LCHF:ää "lahkoksi" ja sanonut: "tämä tulee vaarantamaan kansanterveyden". Oletko sinä havainnut, että hänen lausunnossaan olisi jotain perää?
Ajatuksena on, että jos syödään enemmän tyydyttyneitä rasvoja niin kolesteroli nousisi, ja se johtaisi puolestaan sydänsairauksien kasvuun. Koska mitään yhteyttä ei ole tyydyttyneen rasvan ja sydänsairauksien välillä, ei mahdollisella kolesterolin nousullakaan ole merkitystä. Hän on kuin merkkien tulkitsija, joka ennustaa tulevaisuutta.  

Miten kauan olet toiminut diabeteslääkärinä, ja mitä teet nyt kun olet eläkkeellä?
Olen työskennellyt diabeteslääkärinä 30 vuotta. Nykyään puuhaan pääasiassa nuoruuden intohimoni, klassisten kielten parissa.

Miltä oma syömisesi näyttää päivittäin?
Aloittaessamme tutkimuksen ymmärsin pian, että hiilihydraattien vähentäminen olisi minullekin hyväksi. Joten söin kuten potilaani. Olin vähemmän väsynyt, ja mielialani oli yleisesti ottaen parempi ja vakaampi. Stressinsietokyky kasvoi merkittävästi.

Joten syön yhä edelleen samalla tavalla. Noin 50 ja 75 gramman välillä hiilihydraatteja per päivä. Minulle juuri sopiva määrä.

Iso kiitos sinulle Jörgen ajastasi ja todella hienoista vastauksista!

/ /DyvekeK (suom. Tarja Kivi)